Yksilö- vai joukkuelaji?

Vaikka sekä joukkue- että yksilölajit tarjoavat runsaasti hyötyjä, ne eroavat toisistaan suuresti. Joukkueurheilussa menestyminen tai epäonnistuminen kilpailussa riippuu monista tekijöistä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sillä ei ole väliä, kummassa joukkueessa on paras yksittäinen pelaaja, vaan lopputulos riippuu koko joukkueen yhteisestä suorituksesta. Esimerkiksi kolme kertaa FIFA:n vuoden parhaaksi pelaajaksi valittu Lionel Messi ei pysty tuomaan maajoukkueelleen samaa menestystä kuin seurajoukkueessaan Barcelonassa.

Joukkueella on yhteinen maali

Riippumatta omasta taitotasostasi joukkueurheilussa sinä olet riippuvainen joukkuekavereistasi. Vastaavasti joukkueurheilu kannustaa yhteistyössä toimimiseen. Jos ryhmä pelaajia ei suorita samanaikaisesti monimutkaisia liikesarjoja kohti samaa maalia ja lopputulosta, koko joukkueen suoritus epäonnistuu. Esimerkiksi jalkapallossa hyökkäyspäähän juoksevien kärkipelaajien ja palloa potkaisevan syöttäjän on koko ajan luettava sekä toistensa että vastustajien liikettä niin, että syöttö osuu omalle pelaajalle eikä tilanteessa synny paitsiota.

Yksilölajit vaativat kurinalaisuutta

Toisessa urheilun ääripäässä on yksilökilpailu. Suuresti joukkueurheilusta eroava yksilöurheilu vaatii aivan erityyppistä dynamiikkaa menestyksen saavuttamiseksi. Yksilöurheilussa sinä itse olet oma kilpailijasi. Jokainen kilpailutilanne on mahdollisuus päihittää oma henkilökohtainen ennätyksesi. Näiden tulosten saavuttamiseksi sinulta vaaditaan suuri määrä itseluottamusta, kuria, keskittymistä ja intohimoa. Kun joukkueurheilussa kaikkein parhaiden pelaajien vaikutus hioutuu pienemmäksi, samoin käy myös huonoimpien pelaajien vaikutukselle joukkueen tulokseen.

Mutta vaikka sanotaankin, että ketju on vain niin vahva kuin sen heikoin linkki, tämä ei kuitenkaan aina pidä täysin paikkaansa. Hyvä esimerkki tästä on amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Peyton Manning, joka omilla suorituksillaan sai kannateltua Indianapolis Coltsin keskinkertaisia joukkuekokoonpanoja menestykseen. Myös suomalaisen koripallotähden Lauri Markkasen otteet ja yksilösuoritukset Suomen koripallomaajoukkueen peleissä ovat olleet joukkueen tuloksen kannalta erittäin merkittäviä.

Menestys saavutetaan yksin tai yhdessä

Joukkueurheilussa yksilöiden tasoerot tasoittuvat joukkueen tuloksessa, eikä jokainen pelaaja tarjoa samaa vaikutusta kilpailun lopputulokseen. Yksilöurheilussa et voi piiloutua joukkuekavereidesi selän taakse. Menestyminen ja epäonnistuminen riippuvat vain yksinomaan sinusta. Siinä missä voit luottaa joukkuekavereihisi joukkueurheilussa, sinun täytyy luottaa itseesi yksilöurheilussa. Et voi ottaa jokerilyöjää kentälle putatessasi golf-viheriöllä tai pyytää joukkuekaveria syöttämään tenniksen kaksinpelissä. Suorituksen onnistuminen on täysin sinun varassasi.

Siinä missä yksilöurheilu edistää enemmän kurinalaisuutta, tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset pitävät joukkueurheilua nautinnollisempana. Tulokset kertovat, että yksilöurheilua harrastavat henkilöt kohtaavat todennäköisemmin ongelmia, kun harjoittelu sujuu huonosti. Tällaisina aikoina et löydä itsestäsi halua puskea enää pidemmälle saavuttaaksesi ainoastaan hieman enemmän tulostasolla. Menestys yksilöurheilussa vaatii kovaa kurinalaisuutta ja vastuuta itsestäsi, että jaksat jatkaa läpi vähemmän kiinnostavat harjoittelujaksot omassa lajissasi.

Yhteistyö on tärkeä tekijä joukkuelajeissa

Mielenkiintoista on, että tutkimukset osoittavat joukkueurheilun kasvattavan suoritustasoa. Voisiko olla mahdollista, että yksilölajia varten harjoittelevat urheilijat saattaisivat parantaa suorituskykyään siirtymällä joukkueperusteiseen harjoitteluun? Joka tapauksessa itseluottamus ja itsekuri ovat ominaisuuksia, joita yksilölajien urheilijoilta vaaditaan ehdottomasti. Omasta lajistasi riippuen löydät tien menestykseen ymmärtämällä nämä tärkeimmät periaatteet. Joukkueurheilussa tärkeimpiä ominaisuuksia ovat yhteistyössä toimiminen ja joukkuekavereiden tekemiseen luottaminen. Haasteena on keskittyneenä pysyminen ja tavoitteisiin tähtääminen.

Joukkueurheilun vaatimuksena on, että kaikilla joukkueen jäsenillä on riittävä taito-, kunto- ja omistautumistaso hyvää suoritusta varten. Menestys ei aina korreloi yksittäisten yksilöiden taitojen tai työetiikan kanssa, mikä saattaa aiheuttaa turhautumista urheilijoissa, jotka kokevat tekevänsä enemmän kuin joukkuekaverinsa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Muiden kanssa yhteistyössä toimimisen opetteleminen silloinkin, kun et näe tilannetta välttämättä reiluksi, on kuitenkin tärkeä taito elämässä.

Yksilö- ja joukkuelajit lapsilla

Ohjattuun urheiluun osallistumisen on osoitettu parantavan lasten terveyttä, kuntoa ja koulumenestystä, minkä lisäksi se vähentää stressiä ja opettaa tärkeitä taitoja, kuten hyvää urheiluhenkeä, yhteistyökykyä ja kärsivällisyyttä. Urheilu on yleisellä tasolla selvästikin loistava valinta lasten harrastukseksi, mutta onko väliä, harrastaako lapsi joukkue- vai yksilöurheilua? Tiedämme, että jotkut lapset tuntevat luonnollisesti vetoa esimerkiksi jääkiekkoon tai jalkapalloon, kun taas toiset pitävät enemmän uinnista tai keihäänheitosta.

Joukkueurheilua harrastavat lapset osoittavat parempaa yhteistyökyvykkyyttä ja tiimitoimintaa, ja heillä on myös parempi yhteisöllisyyden taju. Heillä on ymmärrys jaetusta vastuusta lopputuloksen kannalta, joten yksi huono päivä ei tarkoita maailmanloppua. Joukkuekaverit oppivat tukemaan toisiaan sekä hyvinä että huonoina aikoina, mikä saattaa olla kaikkein tärkeintä varsinkin tappioputken aikana. Joukkueessa urheileminen voi kannustaa lasta pyrkimään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen joukkuekavereiden eteen.

Yksilöurheilun hyödyt lapsille

Yksilöurheilu kasvattaa henkistä vahvuutta, ja yksilölajeja harrastavat lapset osoittavat parempaa kärsivällisyyttä. Lapset oppivat motivoimaan itseään käymällä läpi haastavia harjoitusjaksoja tai notkahduksia suorituskyvyssä tai tuloksissa. Loppujen lopuksi huonona päivänä ei voi vedota kehenkään muuhun, joten urheilijat oppivat käsittelemään huonoja tuloksia. Vastaavasti, kun urheilija voittaa yksilölajissa, hän saa hyvin vahvoja onnistumisen tunteita. Mitalien lisäksi yksilöurheiluun osallistuminen voi kasvattaa tunnetta omasta taidokkuudesta.

Urheilevat lapset parantavat suorituskykyään ja kehittävät uusia taitoja, mikä johtaa parempiin suorituksiin ja suurempaan itseluottamukseen. Yksilöurheilu kannustaa myös itsenäisyyteen ja voi sopia mainiosti lapselle, joka ei halua olla riippuvainen jonkun muun taidoista hyvän suorituksen saavuttamiseksi. Jotkut yksilöurheilulajit tarjoavat joustavuutta harjoitteluaikojen ja ohjelmien suhteen. Urheilijat voivat keskittyä omiin harjoittelutarpeisiinsa ja vahvuuksiensa parantamiseen tai heikkouksiensa kehittämiseen, mikä voi olla hankalaa joukkueurheiluharjoittelussa.